2011/04/28

Oho, lisää!

Näin Leenan Pinterestissä tyynyn, jossa ruudukkoon oli ommeltu nappeja. Oman versioni toteutin hieman vapaammalla kädellä. Tätä ideaa pitänee kokeilla myös sillä säntillisemmällä tavalla.


Omalla sohvalla on nyt tyynyjen tungosta, joten tämä lähti ainakin hetkeksi paikkaan, jossa on sohvia, mistä valita.

-Paula

EDIT: Tässä vielä linkki ihanaan alkuperäistoteutukseen.

2011/04/26

Isoäiti

Yhtenä päivänä huomasin, että minulla oli tunti luppoaikaa, eikä mitään sopivaa "aivotonta" työtä kesken. Niinpä nappasin nopeasti puuvillalankojeni jämät ja isoäidinruutuahan siitä sitten tuli ulkomuistista. Kaveri syntyi ympyrä-neliössä -menetelmällä.

Ompelin vanhasta lakanasta 35x35cm tyynynliinat ja kaverukset niihin kiinni. Kivan keväisen värisethän niistä tuli, mutta eivät kotiudu meille, vaan lähtevät maailmalle etsimään uutta kotia.

-Paula

2011/04/24

T-paitatyynyjä

Chiquita muisti meitä T-paidalla ahkeran banaaninmussutuksen jälkeen. Kaipasin auringon lämpöä sohvallemme, joten ompelin siitä tyynyn.


Loppusijoituspaikka lienee pikkuherran huoneessa, josta muutenkin löytyy apinaa ja gorillaa, mutta ainakin nyt hetken nautin siitä olohuoneessa.

Toinen tyyny sen sijaan näyttää lähinnä surkuhupaisalta lapsiperheen olohuoneessa. Nykyään kun "lauantai-illan kuume" tarkoittaa kirjaimellisesti sitä itseään ja mahdollisesti reissua päivystykseen.


Muistuttakoon nyt Lontoosta ja ajasta, jolloin T-paidan koko oli yhtä pienempi.

-Paula

2011/04/23

Ja sen prinsessan mekko oli vihreä

Vanha juhlamekko tehtiin viime vuoden pääsiäisen ristiäisiin, mutta se on jo jäänyt lyhkäiseksi ja siirtynyt prinsessaleikkien rekvisiitaksi. Tänä palmusunnuntaina juhlittiin taas ristiäisiä, ja tarvittiin uusi pidempi kolttu. Samalla tutulla mallilla mentiin. Kokoonkaan ei tarvinnut puuttua, mutta helmaan lisättiin pituutta noin 10cm, että saatiin nilkkapituinen. Värinä tietysti prinsessan lempiväri, vihreä.


Tämä Annamaria-tunikan kaava (Ottobre 3/2009) on ollutkin tosi monipuolinen, ja toinen prinsessahan juhli saman kaavan mekossa synttäreitään.

-Paula

2011/04/22

Iso, ihana ja ihan ihmeellinen!



"Mikä tuo kasa on?" kysyi pikkuneiti kun tämän aamulla olohuoneessa näki. Minä taas näin tämän ensimmäisen kerran Dekossa (4/11), jossa tämä oli maistiais-ohjeena Marimekon Surrur-kirjasta, ja tiesin heti, että tuollainen vain on saatava! Ja tietenkin mahdollisimman isona!


Ja iso siitä tuli. Valtava! Ja valtavan ihana! Pallukkarahiksi sitä kirjassa kutsutaan, ja toimii siinäkin tarkoituksessa, mutta näyttää ihan kauniilta ihan muuten vaan. Kankaat ovat yhdistettyä Marimekkoa ja Ikea, mustavalkeita, kuinkas muutenkaan.

Epäkäytännöllinen? Ehkä. Täysin vailla käyttötarkoitusta? Ehkä. Luopuisinko siitä? En ikinä! :D

Ihanaa pääsiäistä kaikille!
-Piia

2011/04/15

Ihan oikea prinsessa

Pienen tytön äitinä olen huomannut, että kyllä ne kaikki prinsessoja tahtoo olla. Niin vain menevät juhlamekot prinsessamekkoihin ja kruunu pitää saada. Kun neitokainen onnistui hajottamaan kaksi kaupasta ostettua kruunua vuorokauden sisään, äiti päätti, ettei noita enää meille. Hetken oltiin kruunutonna, mutta nyt sain aikaiseksi tehdä uuden kruunun.

Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2011, pienillä muokkauksilla.

Lanka: Novita Butterfly

Koukku: 4mm

Lopuksi tärkkäsin liemellä, jossa oli 1dl vettä ja 1dl sokeria. Hieman pehmoiseksi jäi, joten voi vaatia uuden tärkkäyksen, kun sitä on hetki leikeissä käytetty.

-Paula

2011/04/14

Hubbabubbaa


Neuloin pikkuneidille purkkapinkinvärisen lyhythihaisen neuletakin Dropsin Merinosta. Tästä piti tulla jämälanka-projekti, mutta neuleen edetessä hain kerän lisää hihoja varten, joka sitten kuitenkin jäi käyttämättä kun päädyin lyhythihaiseen versioon. No onpahan sitten jämälankaa taas johonkin muuhun! ;)

Mallia muokkasin sitä mukaan kun neule eteni. Rinnan alle tein muutaman kerroksen nelmineuletta, kuten myös selkäpuolelle, raitoja ja yksiväristä osaa erottamaan, ja napit ovat vain neuleen yläosassa.


Muuten ihan mukava, mutta saumat ja silmukoiden poiminta eivät kyllä ole vahvuuksiani. Saumat jäivät paksuiksi reunoissa olevien langanpäättelyiden vuoksi ja poimitut silmukat pääntiellä, etureunoissa ja hihoissa venyivät ja näyttävät omaan silmään reikäisiltä. Eikä lyhythihainen neulekaan nyt ehkä se käytännöllisin ole. Tämä kuuluu kategoriaan tulipahan tehtyä, käyttöaste selviää kevään edetessä.

-Piia

2011/04/13

Näkyyks kello?

Ystävälläni oli ihan hervoton idea IKEA-kellon tuunaamiseksi ja kun vielä sain kellon kotikaupunkiin kuljetettuna, niin pitihän tätä testata. Hintaa tuli siis 2€+1 arkki valokuvapaperia tulostettuna.


Tämä kello lapsenlasten kuvilla menee lahjaksi mummalleni, joka täyttää 97-vuotta.

Näiltä sivuilta
löytyy ohjeet ja valmiit kellotaulupohjat, joihin on helppo siirtää haluamansa kuvan. (Ja tosi järkeenkäypiä kuvausvinkkejä sen lisäksi) Ihan viidessä minuutissa en selvinnyt, mutta kauaa ei aikaa mennyt. Nopeammin olisin selvinnyt, jos olisin lukenut ohjeet kunnolla. Ekalla kerralla (okei, siis kaksi kertaa) unohdin skaalata ennen printtausta ja kellotaulusta tuli liian pieni.

Käykäähän katsomassa ja kokeilkaa itsekin!

-Paula

2011/04/12

Arvonta suoritettu!







KIITOS kaikille arvontaa osallituneille!
Olemme aivan häkeltyneitä osallistujien määrästä ja jättämistänne ihanista kommenteista!

Pikkuneiti suoritti arvonnan, kuinkas muuten kuin kynnet kirjavina! :)
Voittajat siina*k, Lintulepakko sekä Marlai, laitattehan yhteystietonne sähköpostiin (piipadoo(at)gmail.com) niin saamme kassin ja pussukat uusille omistajilleen!

Piia & Paula




2011/04/09

Lumikki

Aikaisempien vaarallisten naisten rinnalle laskostin samaisesta valkoisesta lakanakankaasta (jota meillä nyt tosiaan melkoisesti on) tyynyn. Tämä on ihan selvästi puhtoinen Lumikki!


Tein tyynyn ihan fiilispohjalta ilman mittanauhaa silitellen, joten laskokset eivät ole kaikki saman kokoisia. Mutta toisaalta, sellaisia saa sitten kaupasta.

-Paula

2011/04/08

Sarkakassi




Hamstrasin tammikuussa paikallisesta SA-kaupasta sarkakangasta ja ajattelin kokeilla sen toimivuutta kassina. Ja hyvinhän se toimikin! Tukeva materiaali, joten kassi valmistui suht helposti ilman tukikankaita tai muuta väliin laitettavaa.

Mallia kassiin hain muutamasta käsilaukustani ja sarkakankaan sävyyn sopiva vuorikangas löytyi kangaskaapin kätköistä. Koristeeksi askartelin Tilda-nauhasta ja vanhasta napista kukkasen, jonka kiinnitin hakaneulalla, voi siis halutessaan irroittaa. Ei tämä ehkä kesää silmällä pitäen ihan rannalle sovi, mutta onhan sitä kassille käyttöä muulloinkin.

Kassi odottaa nyt eteisen naulakossa uuteen kotiin pääsyä, osallistuhan siis arvontaan jos et vielä ole niin tehnyt, aikaa on maanantaille saakka! :)

-Piia

2011/04/07

Mustaleski ja myrkkymuratti

Minulle ja Piialle on näyttää kertyneen kierrätettävää materiaalia sen verran, että niitä on ommeltava pois. Tyynyjä on kätevä tehdä ja tässä sarjassa on jo aiemmin syntynyt kudetyyny, perhepotrettityyny ja Piian sydäntyyny. Nyt polkaisin vaihteeksi hieman tummempia sävyjä.

Mustaleski syntyi mummulasta saadusta alunperin valkoisesta lakanasta ja pitsiverhosta. Verho oli paikoitellen kellastunut, joten kokeilin värjätä osan siitä mustaksi. Samalla kylpyyn pääsi puolet lakanasta.


Ja kun mustaa lakanakangasta nyt oli, niin tein myös Myrkkymuratin, johon ompelin vanhan pitsiliinan.


Molemmat vaaralliset naiset ovat kooltaan 50x50cm ja mietin niitä lattiatyynyiksi, sillä huomaan pyöriväni lasten kanssa enemmän matolla kuin istuvani sohvalla. Myös lapset tykkäävät meuhkata tyynyillä.

Vetoketjun tein tällä kertaa upottamalla takakappaleeseen, sillä tällä tavalla se on minusta helpompi saada nätisti laitettua.


Värityksestä tuli kyllä hieman hurja, joten epäröin vielä, sopivatko nämä meille. Ja tyynynpäällisiä syntyy täällä lisää. Muutama projekti on vielä kesken, vaikka oikeesti en enää tiedä, mihin nämä kaikki laitan!

-Paula

2011/04/05

Nappisydän


Uudessa kodissa vanhempien makuuhuone on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tällä hetkellä huone on aika askeettinen, hakee vielä inspiraatiota, mutta jotain pientä sain kuitenkin sinnekin viimein tehtyä, kun ompelin muutaman valmistyynyn seuraksi tämän pellavatyynyn, jota koristaa vanhoista napeista tehty sydän.


Simppelistä tyynystä tuli hetkessä kovin rakas, ehkä siksi, että käsinompelemisessa on aina jotenkin ihana tunnelma, erityisesti kun kangas oli vanhaa mummolan pellavaa ja napit vanhoja, kirpputorilta löydettyjä. Ajatukset siirtyvät hetkessä vanhaan tupaan, jossa mummot ja mammat ovat yhdessä aikoinaan tehneet jos jonkinlaisia käsitöitä. Täytyisi ehkä kokeilla kirjontaa...

-Piia

2011/04/04

Räyh!


Mutta aika vaimea sellainen...

Ajatusta tästä paidasta on ollut minulla jo jonkin aikaa, kun vähän vastaavan jossain nettikaupassa näin, ja halusin myös samalla jalostaa tätä aurinkohameen ideaa.

Eurokankaasta tarttui mukaan pala mustaa (vai sittenkin tummansinistä) trikoota, josta sitten paitaa ompelemaan. Kangas osoittautui aika lerjuksi ja ei oikein t-paitaan sopivaksi. Kuvaan (edit. kuva esittää kaupunkisilhuettia kera dinosauruksen) olen ihan tyytyväinen, mutta yhdistelmä turkoosi-musta, joka ehkä sittenkin on tummansinistä, ei oikein miellytä ja ehkä siksakin sijaan olisi voinut käyttää kuitenkin suoraa ommelta pitkillä pistoilla.


No jaa, tulipahan tehtyä, saa nähdä tuleeko käytettyä, ehkä sopivan kankaan vastaan tullessa kokeilen uudelleen paremmalla onnella.

-Piia

2011/04/03

Kuvankäsittelyä

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos kuvassa on enemmän kuin yksi ihminen, on mhdotonta saada onnistunutta kuvaa kaikista. Vaikeusastetta saa lisätä yrittämällä asetella kuvaan lapsia ja/tai eläimiä. Monilahjakas ystäväni, joka on mm. erittäin taitava kuvaaja, sai minut huomaamaan, että olen jämähtänyt filmijärkkäriajatteluun. Digitaaliaika mahdollistaa vaikka mitä, jos aikaa ja taitoja riittää. Minä en ihmeisiin digipokkarillani ja Paint-ohjelmalla yllä, joten otin sakset avuksi.



Tämäkin vaati neljä erillistä kuvaa, jotka tulostin niin, että kaikki olivat samassa mittakaavassa. Sitten vain printattiin kuvat, *nips, naps* ja liimattiin hahmot tummemmalle taustapaperille. Kuvassa yhdellä on silmät kiinni, toisen hiukset pörrössä, kolmas katsoo väärään suuntaan, neljäs mököttää, mutta silti siluettina näytämme yhdeltä onnelliselta perheeltä, yhdessä potretissa. Kokeilin myös leikata kuvat huovasta ja aplikoin ne käsin vanhasta lakanasta ommeltuun tyynynliinaan. Lopputulos ei ehkä ihan niin siisti kuin toivoin, mutta olkoon nyt ensimmäisenä kokeiluna hetken sohvallamme.



-Paula

2011/04/01

Kevyt kevätpipo


Olin kevätpipoa ja juna-neulottavaa vailla. Olin hypistellyt Paulan luona ihanaa Dropsin Baby Alpaca-silk-lankaa, josta Paula on neulonut tämän Elenan ja tämän Heddan, ja ei se auttanut kun itsekin suunnata Poppeliin ostoksille.

Kuten olen jo aikaisemmin todennut, minulla ei kärsivällisyys riitää suureellisten pitsineuleiden tekoon, ja junassa ja luennoilla neulottavan on muutenkin oltava helppoa. Perus joustinneulepipoa en kuitenkaan halunnut, joten toteutin tämän todella helpolla pitsineuleella, jossa joka toinen kierros neulotaan oikein ja joka toisella toistetaan *langankierto, kaksi oikein yhteen, yksi oikein*, ohje tätä mukaillen.


Koristeeksi tein muutaman kukan niistä ihmeellisistä henkarinaruista, joita nykyisin on jokaisen vaatteen niskassa ja olkapäissä ja kaikkialla. Minulla ei ole ikinä aikaa viritellä vaatteitani henkariin saati niihin naruihin, ja koska niiden funktio on minulle muutenkin vähän harmaanpeitossa, olen todennut ne hyviksi askartelu- tms. käyttöön. Kaupasta kotiin tultaessa saavat minulta aina heti saksesta ja niitä onkin kertynyt vinopino ompelukaappiin vaikka kukkia varten!

-Piia