2014/11/24

helpot ja nopeat piparikoristelut


Piparkakkujen leipomisessa on parasta taikinan syöminen ja joulun tekeminen yhdessä. Itse asiassa valmiit piparkakut ovat vain sivuosassa. Siitäkin syystä meillä on tapana tehdä varmasti makoisa taikina itse ja keskittyä luomuksissa sellaisiin, mihin lapsetkin voivat osallistua ja unohtaa hienot luomukset.

Joskus piparkakkuja intoudumme myös koristelemaan ja välttääkseni ikävät yllätykset, kun lopputulos ei vastaa joululehtien kuvia, olen kehitellyt erilaisia ratkaisuja. Lopputaikinasta tein pieniä tähtiä, jotka ovat somia jo sellaisinaan. Nyt päätin kuitenkin levittää piparkakulle sokerikuorrusta reilusti veitsellä, minkä jälkeen ne kastettiin kuorrutepuoli alaspäin lautaselle, jolle olin kaatanut nonparelleja tai koristesokeria.
Helpoimmalla pääsi itse asiassa koristesokerin kanssa, jolla ei ollut niin väliä, oliko kerros tasainen vai sinnepäin. Ja aikasta makeitahan niistä myös tuli tällä menetelmällä; sokeria sokerin päällä! Valmiita pipareita keräsin tällä kertaa marketista ostamiini Sagan eväspusseihin, joiden läpikuultava paperi on mielestäni yksinkertaisuudessaan kaunista.
-Paula

2014/11/23

lankaa, lankaa, lankaa


 


 
 
Palataan vielä kerran viime viikon kässämessujen tunnelmaan ja siihen osastoon, johon meikäläinen onnistuu aina ison osan euroistaan työntämään eli langat! Voi mahdotonta mitä ihanuuksia sitä oli taas tarjolla, lankoja notkuvat hyllyt ovat oikeaa väriterapiaa!
 
 
Vaikka kaapeistani löytyy lankaa varmasti useammankin vuoden tarpeisiin, niin eihän noiden hyllyjen ääreltä voi ihan tyhjin käsin poistua! Mukaan tarttui  lankoja parin huivin, kämmekkäiden ja sukkien verran. Tukuwoolin ihanat pertrooli ja sinappi löysivät tiensä jo puikoille ja taidanpa viettää tämän sunnuntai-illan tuota ihanaa lankaa kutoen!

-Piia

2014/11/22

tyhjää kaappitilaa



Taannoisella messureissulla teimme myös pyörähdyksen IKEAlla. Minulla oli tähtäimessä kaapisto keittiön ruokailutilaan. Tuon tilan ongelmana on mielestäni ollut se, että seinän kaksi ikkunaa eivät ole keskellä tilaa ja toiseen reunaan jää tällöin enemmän tilaa, jos pöytä on keskellä ikkunoita. Käytännössä pöytä tuntuu seilaavan edestakaisin eikä usein edes pysähdy keskelle ikkunoihin nähden vaan keskelle tilaa.


Olin pohdiskellut tilaan sopivaa kapeaa, seinään kiinnitettävää kaappia, mutta sellaista ei oikein ollut tullut vastaan. Edellisellä viikolla huomasin, että onhan IKEAlla kapeaa Beståta ja jopa sopivan levyisenä ja korkeakiiltovalkoisilla ovilla. Kun vielä Piia vinkkasi, että Casa Volmarissa tällainen oli jo toteutettukin, oli helppo nähdä, että se toimisi meilläkin.


Ostoksilla mietimme, että onkohan tämä meidän ihka ensimmäinen IKEA-huonekalumme, sillä pääsääntöisesti olemme hankkineet huonekalut muualta ja tuolta vain pienempää tavaraa. Muistin sitten, että onhan meillä muutama jakkara ja olohuoneen betonipöydän runko. Eikä tämäkään tuunaukselta tule säästymään: ajatuksissa olisi tilata tason päälle mittojen mukaan leikattu maitolasi, joka tekisi kolmesta erillisestä kaapista enemmän huonekalun näköisen kokonaisuuden.

Yleisesti ottaen olen hankintaani tyytyväinen. Pientä miinusta tulee kaappien ovien yläreunasta, joka ei ole samaa korkeakiiltoa kuin ovet, vaan väri siinä on harmahtavampi. Joka tapauksessa seinään kiinnitettynä kokonaisuus on mukavan keveä ja laskutaso antaa mahdollisuuden tehdä pieniä asetelmia. Seinällä ollut "taulu" ei nyt asetu symmetrisesti kaapistoon nähden, mutta ennen kuin lähden sitä siirtämään kokeilen, paikkaako korkea kukka-asetelma tilannetta. Miehen afrikanreissuiltaan tuomat puunaamiot kärkkyvät myös mahdollisuutta päästä seinää tasapainottamaan. Mutta ennen tätä kaikkea nautin nyt ihan vain siitäkin kummallisesta tilanteesta, että meillä on ihan tyhjää kaappitilaa!

-Paula